Kallislahden pojat

Köyhyys on maailman suurin ongelma, ei ilmastonmuutos.
maaliskuu 5, 2019
Suomen kipukohdat
maaliskuu 19, 2019

Kallislahden pojat

Kallislahti oli minun lapsuuden ja varhaisnuoruuden tärkeä paikka. Perheemme muutti  Kallislahteen Savonlinnan Miekkoniemeltä, kun olin viisivuotias. Vanhempani olivat karjalaisia evakoita ; äiti Sortavalasta ja isä Viipurista. He menivät naimisiin Savonlinnassa. Olin heidän esikoinen; kaikkiaan lapsia oli kahdeksan; ensin kuusi poikaa ja sitten kaksi tyttöä. Isä oli Lautialan talon renki, kotimme oli syrjäinen torppa, jossa ei ollut sähköjä.

Olin oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana ja pääsin  6- vuotiaana Kallislahden kansakouluun. Meitä oli ensimmäisellä luokalla 30. Koulumatka oli 5-6 km pitkä, talvella hiihdin ja kesällä kävelin. Kunta antoi vähävaraisten perheitten lapsille jalkineiksi monoja, joilla kävelimme kesät ja talvet. Monojen takia olin toisten lasten kiusaamisen kohde. Oppikouluun en päässyt, vaikka olin luokan paras oppilas ja vaikka opettaja kävi puhumassa asiasta kotonani.

Naapuritalossa, renkipoikana, aloitin työt 13 – vuotiaana; työpäivät olivat pitkiä, vähintäin 9 tuntia kuutena päivänä viikossa. 15 -vuotiaana pääsin juoksupojaksi Savonlinnaan. Työmatkan kuljin kesät, talvet polkupyörällä; 30 km  päivässä. Olin innokas urheilija, vaikka urheiluvaatteet ja -välineet olivat huonot.Kallislahden Viesti ja Kallislahden Työväentalo olivat  tärkeitä. Urheilukavereita olivat  mm Auvisen pojat, Jorma ja Markku, joista molemmista tuli kaupunginjohtajia. Me ”Kallislahden pojat”- kuten meitä kutsutaan, kokonnuimme 8.12.2002, kun Kallislahden koulu juhli 100 vuotta. Minulla oli kunnia olla juhlapuhuja ja toinen Kallislahden poika , kaupunginjohtaja Jorma Auvinen, esitti  Savonlinnan kaupungin tervehdyksen. Me olemme siitä lähtien lähtien kokoontuneet Kallislahden Työväentalolla joka heinäkuu.

Kun olin käynyt vapaaehtoisen aarmeijan 17- vuotiaana  Mikkelissä, menin töihin Saimaan kanavatyömaalle. Sieltä sukulaisiin Kouvolaan. Löysin Kuusankoskelta vaimon. Olin paperitehtaalla töissä,opiskelin 3-vuorotyön ohella ylioppilaaksi ja lakimieheksi. Sitten työ vei Helsinkiin; AKT:n lakimieheksi ja puheenjohtajaksi 20 vuodeksi. Sen jälkeen 13 vuotta kansanedustajana. Sitten vajaa neljä vuotta sitten takaisin Kuusankoskelle vaimon sukutaloon.

Veri veti pitkään synnyinseudulle; tilasin vuosia Itä-Savo- lehteä ja suunnittelin kesäpaikan hankkimista Savonlinnasta.

Savonlinna on Suomen kaunein kaupunki, Hieno kesäkaupunki. Oopperajuhlat ovat maailmankuulut. Talvet tuntuvat hiljaiselta. Työpaikoista on pulaa. Yliopiston  menettäminen on  Savonlinnalle raskas isku. Olen käynyt joka vuosi monta kertaa Savonlinnassa, lapsuuden ja nuoruuden kotipaikassa. Me Kallislahden pojat olemme menettäneet sydämmemme syntymäkaupungillemme.

Mukavaa on, että olen nyt Kaakkois-Suomen vaalipiirissä , johon Savonlinna kuuluu, kansanedustajaehdokkaana.

Risto Kuisma, oikeustieteen kandidaatti, kansanedustajaehdokas, sdp