Ihmisen paras ystävä

Itsenäisyydestä ja itsenäisyysjuhlista
joulukuu 6, 2018
Lojaalisuus, luottamus vai välistävetäjien yhteiskunta?
joulukuu 23, 2018

Ihmisen paras ystävä

Meillä on ollut Tuijan kanssa lähes aina koira tai kaksi. Ensimmäinen yhteinen  koira tuli meille yli 40 vuotta sitten;  1975. Sitä ennen oli jo käyty kiivasta keskustelua voiko koiran ottaa kerrostaloasuntoon. Asuimme silloin 42 neliön asunnosssa Helsingin Vuosaaressa terassitalossa. Kun tulin kerran ulkomaanmatkalta kotiin meillä oli koira; saksanpaimenkoira Bona. Nyt loppui keskustelu koirasta.Bona oli jo aikuinen koira, kun se tuli meille.Hyvä koira, mutta ikävä traaginen loppu. Bona ei tykännyt kissoista: oli karannut kissan perään ja  jäänyt auton tönäisemäksi kotikadulla. Tulin juuri sen jälkeen töistä kotiin ja sitten ”tuhatta ja sataa autolla” Eläinklinikalle. Eläinlääkäri esitti lopettamista. Itku tuli. Kuten  on tullut kaikkia koiria hautaessa.

Heti uusi koira, saksanpaimenkoiran pentu, joka sai nimeksi ”Kakkonen”, kun oli meidän perheen toinen koira. Hän oli uros, kuten oli ollut Bona. Tuija koulutti ja opetti Kakkosta niin , että se saavutti melkein kaikki mahdolliset palkinnot koiranäyttelyissä ja erilaisissa kilpailuissa. Kakkonen kävi kilpailuissa Norjassa asti. Kakkonen eli hyvän pitkän elämän. Kakkosen kanssa meillä oli yhtäaikaa”Eins”, joka oli Kakkosen pentu. Saimme valita astutuspalkkioksi parhaan  pennun. Kakkonen ja Eins elivät pitkän elämän yhdessä. Kun Kakkonen ja sitten myöhemmin Eins olivat siirtynyt koirien taivaaseen, olimme muutaman kuukauden ilman koiraa. Vanhin lapsenlapsemme Joonas oli lapsena allergeninen koiran hielle ja asuimme  samassa pihapiirissä ja Joonas oli paljon meillä. Vanhimmiten Joonaksen allergia koiran hielle lieveni ja poistui.

Emme kuitenkaan voineet olla ilman koiraa ja niin  otimme kolme vuotta vanhan  saksanpaimenkoiranartun Biancan, jonka isäntä oli kuolemansairas. Bianca ”Jankka” oli hyvä koira. Hän eli hyvän elämän, mutta 12 vuotiaana kohtusyöpä vei hänet pois. Leikkaus ym ei auttanut. Pitkät itkut tuli niin kuin kaikkien koirien kohdalla. Muutaman kuukauden jälkeen oli ”pakko” ottaa taas koira. Nyt haimme Kauhajoelta  Pohjanmaalta Doriksen, joka valloittanut  meidät täysin. Doris oli jo 7 kuukautta vanha, kun tuli Kennelista meille. Nyt hän toinen narttu meillä. Nartut ovat ”helpompia” kuin urokset.

Doris on valloittanut kaikki. Doriksella on myös suuri joukko Facebook- ystäviä ja oma Facebooksivu. Aiemmat koirat ovat olleet enemmän Tuijan kuin minun koiria, mutta Doris on ”rakastunut” minuun . Olen viime vuosina  ollut kotona entistä enemmän ja Doriksen jokapäiväinen lenkkeily on ollut minun mieluinen tehtävä.

Todella: koira on ihmisen paras ystävä. Koiran kanssa eläminen ja touhuaminen on hyvää arjen ”terapiaa”.

Risto

 

.