Työnteolla on nyky-Suomessa vaikea  parantaa asemaansa

Kansanedustaja Risto Kuisman (sd.) mielestä ihmisillä pitäisi olla muutakin toivoa kuin lottovoitto.

Tiina Virtanen
Uutispäivä Demari

Savonlinnassa evakkoperheeseen vuoden 1947 ensimmäisenä päivänä syntyneen Risto Kuisman tarina on samanlainen kuin monen muun ikäluokkansa edustajan.
Vähävaraisten perheiden lahjakkaillakaan lapsilla ei kansakoulun jälkeen ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä töihin.
Paljon on niistä ajoista, kiitos sosialidemokraattienkin rakentaman hyvinvointivaltion, muuttunut mutta vääryyksiä riittää silti korjattavaksi.
- Kun olin nuori, kapitalisti oli kapitalisti ja kohteli minuakin aika huonosti. Mutta ei ihmisiä nytkään kohdella työelämässä oikeudenmukaisesti, jos yleensä pääsee töihin.
Maa- ja metsätöissä aloittanut Kuisma luki itsensä myöhemmin työn ohessa ylioppilaaksi, oikeustieteen kandiksi ja nousi 31-vuotiaana Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n puheenjohtajaksi sekä vuonna 1995 eduskuntaan.
- Omat vääryyteni olen korjannut aikoja sitten. En olisi silloin päähänpotkittuna renkipoikana ikinä uskonut, että minulla elämässä käy näin hyvin, että saan akateemisen loppututkinnon ja että minusta tulee kansanedustaja. Vaateet olivat niin kovin pieniä silloin, hymyilee jo Kuisma muistoille.

Torpparilaitos on palannut takaisin

Kaikesta hyvinvoinnista huolimatta hän näkee, että sosiaalinen nousu on jopa vaikeampaa kuin ennen.
- Ennen kun kävi kouluja, sai hyvän työpaikan ja pystyi parantamaan asemiaan. Nyt voi olla, että opiskelusta jäävät vain velat.
Pienet palkat ja kovat elinkustannukset ovat luoneet nykyajan torpparilaitoksen.
- Osin sosiaaliturvan varassa elämään pakotetut ihmiset eivät ole itsenäisiä. Se on väärin. Jokaisen pitäisi pystyä elämään palkallaan.
Kuisman resepti on alle tuhannen euron palkkojen vapauttaminen veroista kokonaan.
- Onhan verotuksessa nytkin perus- ja vähennyksiä, mutta ihmisten on vaikea hahmottaa niitä. Pienimpien palkkojen verovapaus olisi selkeä ja motivoisi työntekoon. Ei ole kyse vain siitä, miten asiat ovat vaan ihmisten ajatuksista, uskosta, että kannattaa lähteä töihin.

Kenenkään työpanos ei ole kymmenkertainen

Optiomiljönääreistä ja ylisuurista palkoista puhuminen leimataan paremmissa piireissä kateelliseksi populismiksi. Kuisman mielestä tässäkin on kyse oikeudenmukaisuudesta.
- Kaikki ymmärtävät, ettei jonkun, edes Ollilan, työpanos voi olla kymmeniä tai satoja kertoja arvokkaampi kuin jonkun toisen. Pienistä palkoista taas ei jää mitään säästöön. Se lamauttaa ja turhauttaa, jos tietää, ettei työnteolla voi parantaa asemaansa, että ainoa mahdollisuus on lottovoitto.

Armo, nöyryys ja anteeksianto

Ne, jotka muistavat Risto Kuisman AKT:n ajoilta, eivät kenties liittäisi kovaotteiseen ay-johtajaan otsikon sanoja.
Vähän nyhtämällä ne irtoavat haastateltavan itsensäkin suusta. Kuisma kiistää jyrkästi "tuli uskoon ja raitistui" -teorian.
- Kun pääsee normaaliin terveeseen elämään, alkavat henkiset ja hengellisetkin asiat kiinnostaa. Nuorenakin tavallaan jo etsin henkistä elämää lukemalla ja muuten. Se uteliaisuus on palannut takaisin.
Armo ja anteeksianto löytyvät Kuisman kotisivuilleen listaamien tärkeiden asioiden joukosta.
- Täydellisyyden tavoittelija vaatii paljon toisiltakin. Anteeksianto ja armon näkeminen on vaikeaa ja unohtuu helposti. Niistä pitää itseään muistuttaa.

Laukkoskella eletään Suomi-Filmin idyllissä

- Olen nyt jopa seurakunnan jäsen ja käyn pari kertaa kuussa kirkossa, siellä meillä kotona Pornaisissa, entinen ateisti naurahtaa.
Kuisma on asunut pienessä Laukkosken kylässä itäisellä Uudellamaalla vuodesta 1993. Kumpuilevissa, punaisten talojen, peltojen ja veden pilkahdusten kirjomissa Pornaisten maisemissa on kuvattu monet Suomi-Filmit.
Vanhan ajan idylliltä kuulostavat myös asumisjärjestelyt. Pojan perhe asuu naapurissa ja yhdeksänvuotias pojanpoika kulkee isovanhempien luona kuin kotonaan.
- Hänellä on ympärillään neljä aikuista. Lastenhoito-ongelmia ei ole ja pienessä koulussa kaikki on tuttua ja mukavaa.
Maalaiselämän kääntöpuolena on sitten se, että pihoista starttaa aamuisin neljä henkilöautoa aikuisten lähtiessä töihin Helsinkiin ja Porvooseen.

Raitis ihminen koetaan uhkana

Kuisma on havainnut, että yhden asian hänestä tietävät kaikki.
AKT:n puheenjohtajuuskin saattaa jo olla nuoremmilta unohtunut, mutta alkoholiongelman ja raitistumisen muistaa jokainen, joka hänet tuntee tai tunnistaa.
Joskus suhtautuminen on jopa vihamielistä.
- Ihmiset, joilla on alkoholiongelma, kokevat raittiuden uhkana. Vaikken kellekään tyrkytä mitään, olen kävelevä esimerkki ja muistutus siitä, minkä hekin alitajuisesti tietävät, että heidän pitäisi tehdä.
- Vuosien varrella olen törmännyt sellaiseenkin, että pahimmista vihamiehistä on tullut ylimpiä ystäviäni sen jälkeen kun he ovat itse päässeet ongelmastaan eroon.
Kuisman viesti niille, jotka painivat oman tai läheisensä juoppouden kanssa, on rohkaiseva.
- Ihminen kuvittelee, että hän on erityistapaus ja juuri hänen ongelmansa kaikkein vaikein mutta se on harhaluulo. Jokainen selviää niistä ongelmista. Mutta apua täytyy nöyrtyä ottamaan vastaan tai hakemaan. (TV)

Himourheilijan vaikea kesä

Jos Risto Kuisman kuulee näinä aikoina huokailevan surumielisesti, kannattaa ilmiö yhdistää aavistuksen verran varovaiseen askellukseen.
Himourheilija loukkasi nilkkansa motocrossradalla kaksi kuukautta sitten. Ensimmäinen diagnoosi oli nivelsiteiden katkeaminen.
- Ne ovat jo kasvaneet yhteen. Mutta jokin luukalvo on revennyt ja tulehtunut ja viimeksi kun kävin lääkärillä, hän sanoi, ettei mitään voi tehdä muuta kuin odottaa elokuun alkuun.
Aiempina kesinä Kuisma on viettänyt viikon pari rastiviikoilla. Väliin jäävät myös maratonit.
Miesparka nähtiin jopa eduskunnan suunnistajien Jukolan viestin taktiikkapalaverissä, missä hän allapäin selasi joukkueenjohtajan laatimia viime hetken ohjeita.
- Pilaa tämä kesän ja harmittaa, hän myöntää.
- Mutta ei se auta, vaikka kuinka purnaa.
Mutta pian Kuisman ilme kirkastuu, kun hän luettelee, mihin kaikkeen muuhun oikeastaan nyt jää paremmin aikaa: Virolahden kesämökille, metsätöille omalla Pornaisten palstalla, pojanpojalle, katumoottoripyöräilyyn, lukemiseen, kielten opiskeluun…
- Ja hyvä tuurihan tässä on käynyt kun on kaksitoista vuotta välttynyt pahemmilta loukkaantumisilta. Pisin aika, minkä olen ollut juoksematta, on ollut kaksi viikkoa.
Sivullisesta Kuisman liikuntaharrastus kuulostaa liki fanaattiselta. Oletko ihan varma, ettei elämänmuutos heilahtanut toiseen äärilaitaan?
- Näkeehän sen ylipainostakin, että ei, hän nauraa.
- Tunnistan kyllä vaaran ja yritän hillitä itseäni, ettei kuntoilu mene äärimmäisyyksiin. Onneksi ei tässä hommassa ole tarpeeksi aikaakaan. Ei saa hurahtaa yhteen asiaan liikaa. Niin minulle kävi AKT:ssä. Elin työlle 24 tuntia vuorokaudessa. Se on tuhoisaa ja vaarallista ihmiselle. (TV)

Keskustasta ei löydy vastusta

Kansanedustaja Risto Kuisma katselee politiikan tulevaa vaalivuotta demarien puolesta suhteellisin levollisin mielin.
- Lipposen vetovoima on kasvanut ja kasvaa yhä. Se on hyvä lähtökohta, koska melkoinen osa äänestäjistä hakee turvallisuutta eikä halua ottaa riskejä tuntemattomasta, hän analysoi rauhallisesti.
- Itälä nyt on Itälä eikä kokoomus suhteessa Lipposeen hänestä mitään hyödy.
Myöskään keskustasta ei löydy johtajaa, joka pystyisi tarjoamaan ihmisille uskottavan pääministeriehdokkaan. Kuisman mielestä, kenties hieman yllättäen, Matti Vanhanen olisi demareille kovin vastus:
- Muttei hänkään liian. Jäätteenmäellä ei ole vastaavaa mahdollisuutta vakuuttaa ihmisiä kuin Lipposella. Ei ole näyttöjä.
- Aho osasi ottaa ihmiset ja median. Mutta jos ajattelee, että neljä vuotta sitten keskustalla oli Aho ja hän oli vielä silloin terässä, ei keskustasta meille uskottavaa vastustajaa tule.
Suurin vaara on Kuisman mielestä se, että SDP alkaa nyt pelata liikaa varman päälle.
- Puheenjohtajakamppailu, vaikkei suunniteltu ollutkaan, aktivoi ihmisten kiinnostusta. Se vire pitäisi säilyttää ja pitää esillä tärkeitä asioita. (TV)