Kurkistus 8.6.2009

Huonot EU-vaalit

Äänestysprosentti eilisissä EU-vaaleissa oli onneton. Vain vähemmistö äänestäjistä käytti äänioikeuttaan. Lukema oli vielä huonompi kuin edellisissä vaaleissa viisi vuotta sitten.

SDP hävisi jo kolmannet vaalit peräjälkeen. Edellisessä lamassa SDP:n kannatus nousi niin gallupeissa kuin vaaleissakin huippulukemiin. SDP oli pitkään Suomen suurin puolue; nyt vaaleissa sijoitus oli kolmas. Eduskuntavaaleissa tappiosta syytettiin hallitusvastuuta, nyt oppositiossa siitä ei löydy selitystä.

SDP sai vain kaksi paikkaa EU-parlamenttiin. Liisa Jaakonsaaren lisäksi valittiin sitoutumaton Mitro Repo. Vaikka Repo sai yli 70 000 ääntä, ei se SDP:n paikkalukua lisännyt. Ilman Repoa ja Revon ääniä, paikkaluku olisi ollut samat kaksi. Revon sijasta parlamenttiin olisi valittu Kimmo Kiljunen. SDP:n kolmas paikka jäi vajaan prosentin päähän. Vasemmistoliitto menetti ainoan paikkansa vielä demareita niukemmin. Nämä viimeiset paikat menivät niukasti RKP:lle ja vihreille.

Paavo Lipposen jälkeen SDP on mennyt alamäkeä. Mikä neuvoksi, jotta kannatus palautuu normaaliksi ? Politiikan sisältö ja ehdokkaat ratkaisevat vaalimenestyksen.

Menestys on mahdollista. Esimerkiksi viime syksyn kunnallisvaaleissa Pornaisissa SDP:n kannatus oli 34,9 prosenttia. Nyt Pornaisissakin lukemat putosivat yli 10 prosenttia, mutta olivat selvästi valtakunnan tasoa korkeammat.

Pornaisissa EU-vaalien ääniharava oli Timo Soini, kakkonen Anneli Jäätteenmäki ja kolmas demarien Kimmo Kiljunen. Kimmon puolesta harmittaa. Hän jäi demarien listalla kolmanneksi ja varapaikalle. Jos kolmas paikka demareille olisi tullut, kuten ensimmäiset tulokset ennustivat, olisi Kimmo valittua mepiksi ja olisin palannut eduskuntaan. Kimmo teki hyvän vaalikampanjan, mutta se ei riittänyt. Jos menestys olisi ollut yhtä hyvää kuin Pornaisissa, SDP:llä olisi kolme paikkaa ja Kimmo SDP:n ykkönen.

Hieman etukäteen pelkäsin tällaista vaalitulosta. Kimmo jäi ensimmäiseksi varamieheksi, kuten minä eduskuntavaaleissa. Molemmat olisimme tulleet valituksi, jos SDP olisi saanut lähellekään normaalin kannatuksen. Eduskuntavaaleissa SDP menetti Uudellamaalla peräti kaksi paikkaa ja nyt EU-vaaleissa SDP:n paikkamäärä putosi samaksi kuin vihreiden. Samalla omalta osaltani paluu eduskuntaan varapaikalta jäi toteutumatta.

SDP:n huonoon menestykseen vaikutti huono äänestysprosentti ja kuten eduskuntavaaleissakin perussuomalaisten menestys. Vasemmistolla meni tosi heikosti. Vasemmistoliitto jäi ilman yhtään paikkaa. Vasemmiston kokonaistulos on yhteensä vain kaksi paikkaa kolmestatoista eli edustajilla mitattuna vain vajaa 16 prosenttia. Kun aloitin poliittista toimintaani 1960-luvun lopulla, oli eduskunnassa vasemmistoenemmistö. Kauas on menty niistä ajoista ja niistä luvuista. Vaikka on peräti kulunutta sanoa: ”Peiliin on katsottava niiden, jotka Sdp:tä johtavat ja politiikasta vastaavat.”

Olisiko SDP:llä kriisikokouksen paikka?
Kannatus ei lähde nousuun julkisehdokkailla eikä millään muillakaan tempuilla. Tarvitaan omaleimaista, uskottavaa, tervejärkistä politiikkaa, joka vetoaa keskiverto suomalaiseen. Niillä keinoin esimerkiksi Pornaisissa demarit ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin.

Risto Kuisma