Kurkistus 20.1.2009

SDP-uskottavuus, luottamus ja gallupit

Sosialidemokraattien kannatusluvut ovat gallupeissa huonot. Alhaiset prosentit eivät ole yllätys. Viime kesän puoluekokouksen päätökset eivät ole muuttuneet vielä teoiksi. Monet puolueen vahvat toimijat uskoivat, että SDP:llä oli vain imago-ongelma, joka korjaantuu puoluejohtoa uusimalla. Vaikka puolueen ja puoluejohdon imago ei ollut hyvä, ei se ollut perimmäinen syy eduskuntavaalien 2007 romahdukseen. Perussyy oli puolueen politiikan uskottavuudessa.

Paavo Lipposen johtokaudella SDP:n suosio perustui pitkälti siihen, että kansalaiset uskoivat sosialidemokraatteihin. Poliittinen uskottavuus on sitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Tärkeä osa uskottavuutta on luottamus. Jos luottamuksen menettää, sitä on vaikea saada takaisin. Siitä SDP:n osalta on nyt kysymys. Luottamusta ei voi palauttaa mielikuvilla, ei puheilla, vaan ainoastaan teoilla. Oppositiossa tekoihin on vain rajoitettu mahdollisuus, joten sosialidemokraattien kannatuksen nostaminen on pitkä tie.

Demareiden uskottavuus lähti luisuun jo silloin, kun Paavo Lipponen jättäytyi vaalien 2003 jälkeen Eduskunnan puhemieheksi. Puoluejohdon vaihdos 2005 ja sen jälkeinen politiikka vähensi kansalaisten luottamusta SDP:hen. Pisteenä kehitykselle oli eduskuntavaalikampanja, jossa luvattiin toteuttaa asiat, jotka SDP olisi voinut toteuttaa jo aiemmin. Epäonnistunut vaalimainonta viimeisteli katastrofin.

Lipposen jälkeisellä kaudella SDP palasi politiikan menettelytavoissa takaisin 1970-luvulle. Avoimuuden puute, junttaus, juonittelu ja oman edun tavoittelu eivät voi tuottaa hyviä poliittisia päätöksiä. Kun Paavo Lipponen ilmoitti 2004 luopuvansa SDP:n johdosta, totesin julkisuudessakin, että puolueella on erittäin suuri haaste löytää Lipposen paikan täyttävä puheenjohtaja. Yksi puoluejohtajan tärkein kyky on osata valita ympärilleen oikeat avustajat ja kyetä itse päättelemään, kenen neuvoihin kannattaa uskoa. Sisäpiirin ulkopuolelta nähtynä Eero Heinäluoma ei tässä onnistunut. Toivottavasti Jutta Urpilainen onnistuu luottohenkilöidensä, avustajiensa ja neuvonantajiensa valinnassa edeltäjäänsä paremmin.

Jos SDP haluaa suurimmaksi puolueeksi, sen politiikan on vedottava muihinkin kuin puolueen aktiivijäseniin.
Minkään puolueen uskottavuus ei voi demokratiassa perustua vain omien jäsenten; eikä edes vain omien äänestäjien tukeen. Politiikalle on saatava laajempi tuki ja hyväksyntä. Tämän ymmärsi Paavo Lipponen ja sen ovat ymmärtäneet kaikki merkittävät valtiomiehet puoluetaustaan katsomatta. Puoluejohtaja joutuu helposti omiensa arvostelun kohteeksi silloin kun hän ajaa politiikkaa, joka ei vastaa suppean puolueliitin toiveita. Niin kävi Paavo Lipposellekin. Hän kesti arvostelun ja teki viisasta politiikka, joka säilytti puolueen kannatuksen pitkästä hallitusvastuusta huolimatta korkealla.

Kansalaisten mielikuva Jutta Urpilaisesta muodostuu tekojen kautta. Oikea imagon muodostuminen vie aikansa. Mielikuvaa ei voi parantaa millään tempuilla. Mielikuvan tärkein tekijä on uskottavuus. Uskottava voi olla vain olemalla oma itsensä. Puoluejohtajan on kansalaisten silmissä oltava todellinen johtaja, ei vain kulissi, jonka takana ovat todelliset vallankäyttäjät. Tämän oikean kuvan luominen on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaiselle vaativa haaste. Siinä hänelle on muun puoluejohdon annettava tilaa ja tukea.
SDP:n kannatus nousee kun puolueen ja sen puheenjohtajan uskottavuus kasvaa. Luottamuksen palautuminen johtaa aikanaan ei vain gallupeissa, mutta myös vaaleissa kannatuksen kasvuun.

Risto Kuisma