Tilaisuus 25.10.2009

Risto Kuisma, Karjalan liiton I varapuheenjohtaja, Raision Karjalaiset ry:n 50-vuotisjuhlassa, Raisiossa 25.10.2009 klo 13

Hyvät karjalaiset, hyvät kuulijat, arvoisa juhlaväki

Olen toisen polven siirtokarjalainen. Synnyin heti sodanjälkeen Savonlinnassa. Isäni on Viipurista ja äitini, omaa sukuaan Arponen, Sortavalasta .Omat tutkitut sukujuureni johtavat 1600-luvun alkuun talonpoika Mats Kuismaan, joka asui Muolaan Telkkälän kylässä. Sekä Kuismat että Arposet ovat eläneet satoja vuosia menetetyssä Karjalassa. Kiinnostuin omista juuristani ja sitä myöten karjalaisuudestani parikymmentä vuotta sitten.

Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Karjalan Liiton heti Talvisodan jälkeen huhtikuussa 1940. Helsingissä pidettyyn perustavaan kokoukseen osallistui 340 henkilöä, jotka edustivat 52 kuntaa, 14 seurakuntaa ja 112 eri järjestöä. Tuleva vuosi on siten Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuosi, jonka päätapahtuma on karjalaiset kesäjuhlat Helsingissä kesäkuussa. Karjalan Liitto julkaisee ensi huhtikuussa kirjan 70-vuotisesta historiastaan. Toimin liiton historiatoimikunnan puheenjohtajana ja olen yksi kirjan kirjoittajista.

Aluksi, lähes 70 vuotta sitten, Karjalan Liitosta muodostettiin jonkinlaista virallista, julkista siirtokarjalaisten yhteisöä. Liitosta tuli kuitenkin jo alkuvaiheessa enintään puolivirallinen järjestö ja myöhemmin kaikkien karjalaisten ja Karjalasta kiinnostuneiden kansalaisjärjestö. Sodan seurauksena kotikonnuiltaan joutui lähtemään yli 400 000 suomalaista. Evakoita ja heidän jälkeläisiään on nyt Suomessa noin miljoona; siis joka viides suomalainen.

Karjalan Liiton synnytti polttava tarve valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Liitto syntyi konkreettiseen tarpeeseen. Karjalaiset halusivat olla mukana itse päättämässä omista asioistaan. Karjalan Liitto oli ja on edelleen karjalaisten etujärjestö.

Valtioneuvos Johannes Virolainen määritteli liiton "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestöksi". Siirtolaisten asiat olivat suuria yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Ne eivät ratkenneet ilman puoluepoliittisia ja muita kiistoja. Siirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaaminen sekä tasapuolinen kohtelua työmarkkinoilla olivat suuria ratkaisuja, joille pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Karjalan Liiton perustajat näkivät välttämättömäksi, että liiton johdossa on kattava edustus paitsi alueellisesti niin myös poliittisesti. Tätä linjaa on jatkettu tähän päivään asti. Liitto on halunnut olla kaikkien karjalaisten liitto heidän poliittisesta kannastaan riippumatta. Tämä laaja poliittinen edustus on myös auttanut liiton työtä: liittoa on kuunneltu ja sillä on ollut valmiit vaikutuskanavat eduskuntaan ,hallitukseen ja maan ylimpään poliittiseen johtoon.

Kun Suomi tuli 1960-luvulle, karjalaisen siirtoväen taloudellista asemaa koskevat kysymykset oli ratkaistu. Siirtoväki oli alkanut sopeutua uusille kotiseuduilleen tasavertaisina asukkaina. Samalla Karjalan Liiton luonne muuttui; liitto ei enää ollut yhtä paljon kuin aiemmin etu- ja painostusjärjestö.

Liiton toimintapiiri on edelleen laajentunut. Karjalan Liitto on nyt kaiken karjalaisuuden keskusjärjestö, kun se alun alkaen oli vain siirtokarjalaisten järjestö. Liiton jäsenpiiriin kuuluvat rajan tälle puolen jääneet pohjoiskarjalaiset, eteläkarjalaiset ja myös ne karjalaisuudesta ja Karjalasta kiinnostuneet, joilla ei ole karjalaisia sukujuuria. Karjalan Liitto muodostuu tänä päivänä 460 jäsenseurasta ja niiden noin 50 000 henkilöjäsenestä.
Karjalan Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista. Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään välillä kiivastakin keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liittoa ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan palautuksen edistäjä.

Nämä tavoitteet eivät ole vastakkaisia eivätkä toisiaan poissulkevia. Luonnollisesti osa jäsenistöstä on kiinnostunut vain kulttuurista ja osa vain Karjala - kysymyksestä. Kaikkein innokkaimmat Karjalan -palauttajat ovat viimeisen vuosikymmenen aikana perustaneet useita pieniä palauttajajärjestöjä. Tämä on jonkin verran synnyttänyt vastakkaisasettelua kulttuurikysymysten ja palautuksen kesken.

Jos unelmaa Karjalan palauttamisesta ei olisi, ei olisi luultavasti elinvoimaista Karjalan liittoa; ei ainakaan merkittävää. Menetetty Karjala on se konkreettinen kohde, joka on antanut ja antaa myös karjalaiselle kulttuurille elinvoiman. Tämä on itsestään selvää, kun ajattelee, onko muilla heimoilla sellaisia joukkojärjestöjä, kuten karjalaisilla on. Muut heimot elävät kotiseuduillaan, meillä karjalaisilla ei ole sitä mahdollisuutta. Meille Karjalan Liitto on myös menetetyn kotiseudun korvike. Karjalassa ovat myös toisen ja kolmannen polven karjalaisten evakkojen juuret. Kaipuu juurille, kotiin, on tänään voimakas karjalaisen heimon yhdistäjä.

Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys. Vielä vuosikymmen sitten suurimmat valtakunnalliset tiedostusvälineet eivät julkaisseet juuri mitään Karjalan kysymykseen liittyvää. Nyt tiedotusvälineet ovat avautuneet. Yleisradion monet dokumentit Karjalasta ovat saaneet suuren suosion muidenkin kuin karjalaisten keskuudessa. Tässä ajassa karjalaisuus, karelianismi, kiinnostaa. Suomalaisuuden juuret ovat Karjalassa; muun muassa Kalevalan runot on kerätty pääosin Karjalasta.

Erilaisten mielipidetutkimuksien perusteella voi arvioida , että lähes puolet suomalaisista kannattaa Karjalan palautusta. Luku on suuri. Karjalan Liitolla on tärkeä tehtävä levittää kaikille suomalaisille oikeaa tietoa Karjalan kysymyksestä.

Liiton tavoitteena tulee olla, että enemmistö suomalaisista kannattaa Karjalan palauttamista. Ilman kansan enemmistön hyväksymistä palautus ei voi toteutua, jos ja kun siihen otollinen tilaisuus tulevaisuudessa aukeaa.

Uskon, ettei mikään vääryys voi jäädä ikuiseksi. Pitemmän päälle oikeus voittaa. Siihen voi tosin kulua aikaa enemmän kuin yhden sukupolven verran:
Mutta vielä kerran, jos Luoja suo, kotiseutumme, menetetty Karjala, on osa Suomea.

Hyvät kuulijat
Karjalaiset ovat antaneet valtavan aineellisen ja henkisen pääoman yhteisen isänmaamme, Suomen, kehitykseen. Vaikka Karjalan menetys oli suuri onnettomuus Suomelle, oli se samalla voimakas piristysruiske monille paikkakunnille ja alueille Suomessa.
Evakot ja heidän jälkeläisensä ovat tehneet suuren työn uusien kotiseutujensa taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kun Karjala oli jalokivi Suomen maakuntien joukossa ja Viipuri maan toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki; ei ole ihmeellistä, että karjalaiset ovat pystyneet uusilla kotiseuduillaan nostamaan nämä paikkakunnat uuteen kukoistukseen.