3.3.2003

Alkoholi on laillinen huume

Suomen päihdeongelmista 90 prosenttia aiheuttaa viina. Alkoholi on enemmistön ongelma. Laittomat huumeet ovat vähemmistön ongelma. Laajeneva huumeiden käyttö herättää aiheellisesti pelkoa enemmistön keskuudessa. "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan", voin todeta, kun olen yrittänyt herättää päihdekeskustelua jo vuosikymmenen ajan.

Suomalaisen enemmistön ongelma on alkoholi ja sen käytön seuraukset. Tästä ongelmasta on huomattavasti vaikeampi keskustella kuin niin sanotusta huumeongelmasta. Viina on liian läheinen asia, jotta siitä voisi avoimesti puhua. Puhutaan aidan seipäistä, kun pitäisi puhua aidasta.

Alkoholia käytetään samaan tarkoitukseen kuin huumeita. Viinan haitat ovat myös samanlaisia kuin muiden huumeiden. Perimmiltään on sama, millä kemiallisella aineella aivojaan ja mieltään manipuloi, tulokset ja haitat ovat samantapaiset.
Erilaisten päihdyttävien aineiden välillä on aste-eroja, jotka näkyvät jossain määrin eriasteisina ja erilaisina haittoina. Huumeiden vaikein seuraus, päihderiippuvuus, on kaikilla aineilla sama. Ainoastaan riippuvuuden voimakkuus vaihtelee eri kemiallisten aineiden välillä. Sama vaihtelu on myös ihmisten välillä siinä, miten helposti päihderiippuvuus kehittyy.

Viinan ja laittomien huumeiden lisäksi samantapainen vaikutus on monilla keskushermostoon vaikuttavilla psyykelääkkeillä. Kokonaisuudessaan on kyse mielialakemiasta. Ihmisen kannalta on periaatteessa sama, millä päihteellä mieltään sotkee. Yhteiskunnan suhtautuminen eri päihteisiin on kuitenkin hyvin erilaista. Huumeet ovat laittomia. Alkoholi on laillinen huume. Myös viina oli vielä kieltolakiaikaan, viime vuosisadan alkupuoliskolla, laiton huume. Nyt alkoholin käyttöä pyritään rajoittamaan korkeilla veroilla ja sääntelyllä. Psyykenlääkkeiden käyttöä yhteiskunta tukee. Ongelmana on niiden liian runsas käyttö, joka ei ole lääketieteellisesti perusteltua.
Vanhempi sukupolvi, käytännössä kokonaisuudessaan, paheksuu huumeiden käyttöä. Nuorempi sukupolvi näkee merkittävässä määrin huumeet alkoholin vaihtoehtona. Tässä on jyrkkä, ikäpolvien välinen asenne- ja kulttuuriero. Tähän nuorten erilaiseen näkemykseen perustuu laittomien huumeiden lisääntyvä käyttö ja niiden tuomat ongelmat.

Huumevalistuksen ongelma on, että henkilö, esimerkiksi isä tai äiti, ei ole lasten silmissä täysin uskottava huumevalistaja, jos itse käyttää alkoholia. Nuoret pitävät helposti huumeita alkoholia parempana ja nykyaikaisempana tapana saada samoja tuntemuksia, joita vanhempi sukupolvi hakee alkoholista. Myös yhteiskunta, joka hyväksyy alkoholin, ei ole täysin uskottava huumevalistaja. Suomalainen yhteiskunta on erittäin alkoholimyönteinen. Asia on niin itsestään selvä, ettei sitä edes huomata.

Raitis ihminen on poikkeava henkilö, joka joutuu selittämään poikkeavuutta. Alkoholi liittyy meillä lähes kaikkiin juhliin alkaen tasavallan presidentin linnanjuhlista ja jatkuen urheilukilpailujen shampanjan suihkutteluun ja kotien perhejuhliin. Tällaisessa virallisessa ilmapiirissä uskottavan ennaltaehkäisevän huume- ja päihdevalistuksen tekeminen on vaikeaa.

Sanojen lisäksi huume- ja päihdepolitiikassa tarvitaan tekoja. Kun olen toiminut pitkään päihde- ja raittiusjärjestöissä ja eduskunnan elämäntapa- ja nuorisoryhmässä, olen kaivannut lisää päättäjiä tähän tärkeään työhön. Toivon, että nyt vaalien alla syntynyt vilkas keskustelu johtaa vaalien jälkeen myös tekoihin. Huumeiden ja muiden päihteiden seurauksiin keskittyvä liberaali päihdepolitiikka ei johda hyviin tuloksiin. Tarvitaan tiukkaa huumepolitiikkaa, jonka tärkein alue on tehokas ja uskottava, ennaltaehkäisevä päihde-, huume- ja raittiustyö.

Risto Kuisma
Kansanedustaja (sd), OTK
Eduskunnan Elämäntaparyhmän (Raittiusryhmä) puheenjohtaja,
Myllyhoitoyhdistyksen hallituksen lakimiesjäsen, Raittiuden Ystävien
hallituksen jäsen