6.3.2002

Ydinvoimaa vai ei

Muutaman vuoden rauhallisena lymynnyt ydinvoimakeskustelu kiihtyi, kun Teollisuuden Voima jätti reilu vuosi sitten hallitukselle hakemuksen uudesta ydinvoimalasta. Eduskuntaan hakemus tuli paljon nopeammin, mitä silloin arvioitiin. Hallitus on valinnut asialle ripeän käsittelyn.

Teollisuus perustelee hakemusta sähköenergian lisätarpeella ja Kioton
kansainvälisen ilmastointisopimuksen vaatimukselle päästöjen  vähentämisestä.
Mitkä ovat ydinvoiman vaihtoehdot ja onko vaihtoehtoja ?

Tärkein vaihtoehto voisi olla säästäväisyys. Säästäväisyys on yleensäkin kaikissa asioissa paljon tärkeämpää, kuin yhteiskunnassa arvostetaan. Tällä hetkellä Suomen sähkötuotantokapasiteetti ylittää, ainakin teoriassa, tämänhetkisen tarpeen. Tosin sähköä tuodaan nytkin rajojen takaa silloin, kun sitä saadaan sieltä halvemmalla kuin omista suomalaisista laitoksista, joista maakaasulaitokset tuottavat liian kallista ja kivihiililaitokset liian saastuttavaa sähköä.

Säästäväisyyden lisäksi muita ydinvoiman vaihtoehtoja voivat olla puun energiakäyttö. Tänä päivänä hukkapuuta mätänee metsissä satojen miljoonien arvosta. Esimerkiksi Pornaisissa on hukkapuulla tuotetusta kaukolämmöstä saatu hyviä kokemuksia.

Aurinko- ja tuulivoima voivat olla tulevaisuudessa myös todellisia vaihtoehtoja, eivätkä vain Pelle Pelottomien huuhaa-ajatuksia. Tuulivoiman mahdollisuuksia virallinen Suomi on aliarvioinut. Esimerkiksi Tanskassa tuulivoima on merkittävä sähköntuotannon vaihtoehto.

Saastuttavasta hiilestä ei ole lisäsähkön lähteeksi. Maakaasun varaan ei kannata heittäytyä nykyistä enempää ainakaan, ennen kuin saadaan putkilinja muuallekin kuin Venäjälle. Maakaasulla tuotettu sähkö on ainakin nykyisin liian kallista. Vesivoiman lisämahdollisuudet ovat hyvin pienet; käytännössä  olemattomat.

Ydinvoimaan otetaan kantaa tunteella ja järjellä. Järjellä punniten ydinvoiman suurin heikkous lienee sen tuottaman energian kalleus. Vastoin yleistä virhekäsitystä ydinvoima ei ole halpaa. Pääosin ydinvoiman kalleuden takia Yhdysvalloissa ja läntisessä Euroopassa ei ole enää juuri rakennettu uutta ydinvoimaa. Päinvastoin, kuten hyvin tiedämme, Ruotsissa ja Saksassa on päätetty luopua ydinvoimasta. Ydinvoiman hinta määräytyy olennaisesti siitä, kuinka pitkään omistajan tulee varautua säilyttämään aikanaan käytöstä poistettua voimalaa. Nämä kustannukset on otettava täysin huomioon.

Mahdollinen uusi ydinvoimala rakennetaan kokonaan yksityisellä rahoituksella.
Kun hankkeessa ei käytetä valtion rahaa, on vastuu taloudesta ja riski
ydinvoimasähkön kannattavuudesta hankkeen yksityisillä rahoittajilla.
Ydinsähkön kalleus ei siten ainakaan nyt ole peruste hakemuksen hylkäämiselle.

Päätöksenteossa, myös poliittisessa, on otettava huomioon myös tunteet.
Demokratiassa päättäjä ei voi olla vain kylmä laskukone.

Kun on kyseessä tärkeä ratkaisu, kuten nyt ydinvoimapäätös, kannattaa päättäjän ensin kuunnella kaikki asiantuntijat, joita eduskunta parhaillaan kuulee. Myös toisten kansanedustajien ja eduskunnan erikoisvaliokuntien lausunnoilla tulee
olemaan merkitystä.

Oma kantani ydinvoimahakemukseen on vielä avoin, mutta selkeytyy ennen eduskunnan alkukesän päätöstä. Päätös ei ole erityisen vaikea, vaan on normaalia, että päättäjä joutuu pohtimaan tarkkaan, mikä on oikea tai väärä ratkaisu. Läheskään kaikki asiat eivät ole itsestään selviä.

Omassa päätöksessäni otan huomioon tosiseikat. Otan huomioon myös niiden minulle tärkeiden ihmisten mielipiteet, joita arvostan ja kunnioitan. Nämä oman lähipiirini mielipiteet ovat tässä asiassa jakaantuneet. Äänestäjien lisäksi joudun perustelemaan oman kantani, olkoon se sitten kyllä tai ei, myös läheisilleni. Tämä lisää oman harkintani perusteellisuutta ja pakottaa syvälliseen pohdintaan. Luonnollisesti päätökseeni vaikuttaa oman poliittisen ryhmäni kanta sekä taustani johdosta myös  ammattiyhdistysliikkeen kanta.
Viimekädessä joudun luottamaan tässäkin asiassa terveeseen järkeen.