9.6.2002

Tekonuoruutta maantiellä

Jokainen tiellä liikkuva on huomannut moottoripyörien lisääntymisen
liikenteessä. Motoristit ilmestyvät maantielle kevään merkkinä, kuten
muuttolinnut. Viime vuosina, kevät keväältä, moottoripyörien määrä on kasvanut.

Suurin ryhmä uusista motoristeista ovat keski-ikäiset miehet. Itse kuulun tuohon joukkoon, vaikka olen harrastanut moottoripyöräilyä läpi koko elämäni. Oma lajini on ollut motocross ja enduro. Tänä keväänä hankin taas pitkästä aikaa tavallisen moottoripyörän.

Liikennesuunnittelussa ei meillä moottoripyörää oteta juuri huomioon.
Liikenneturvallisuustyössä ne ovat jääneet vähälle huomiolle. Toisaalta meillä moottoripyöräonnettomuudet ovat kansainvälisesti vertailleen harvinaisia. Hyvä niin, mutta ikävät onnettomuudet saattavat lisääntyä, sillä teille on ilmestynyt kymmeniä tuhansia uusia, enemmän tai vähemmän kokemattomia kuljettajia.

Uudet, keski-ikäiset, moottoripyöräilijät ovat yleensä varovaisia nuoriin motoristeihin verrattuna. Toisaalta ikääntyneillä oppiminen moottoripyöräilyn metkuihin käy hitaammin kuin nuorilla.

Omakohtaisesti olen nyt ja aikaisemmin kokenut liikenteessä suurimmaksi vaaraksi autoilijoiden asenteet ja käytöksen moottoripyöriä kohtaan. Monet autoilijat eivät näytä näkevän moottoripyörää liikenteessä. Usein auto tulee kolmion takaa moottoripyörän eteen synnyttäen vaaratilanteen. Ohitustilanteissa
ei jätetä moottoripyöräilijälle tilaa ja jälleen seurauksena on vaaratilanne.

Monet teiden ja katujen puutteet haittaavat moottoripyörää enemmän kuin autoa. Liikenneturvallisuuden kannalta uusi, suuri uhka ovat teiden vaijerikaiteet. Vaijerikaide on moottoripyöräilijälle erittäin vaarallinen. Jos motoristi siihen törmää, leikkaa vaijeri ajajan palasiksi. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet vaijerikaiteiden vaarallisuuden. Niistä ollaan yleisesti luopumassa. Meillä Suomessa suunnitellaan vaijerikaiteiden lisäämistä. Tässä on kysymys tietämättömyydestä ja hölmöläisten hommasta. Vaijerikaiteista on
luovuttava. Kaiteiden ja muiden väylien varrella olevien kiinteiden esteiden osalta tulisi viranomaisten ottaa huomioon myös moottoripyörät eikä vain autoja.

Nykypäivänä moottoripyörä on puhtaasti hupia tai urheiluväline, eikä auton korvike, kuten vuosikymmeniä sitten. Nuorukaisena olin niin vähissä varoissa, etten onnistunut hankkimaan koskaan kunnon moottoripyörää. Minulla oli vanha ikäloppu Jawa, jota liioittelematta työnsin useamman kilometrin kuin ajoin.

Kun poikani Karri runsaat parikymmentä vuotta sitten aloitti
motocrossharrastuksen, innostuin itsekin pyöristä uudelleen. Karrin MM-tasolle asti yltänyt ura päättyi vuosikymmen sitten loukkaantumisiin ja samalla hiipui omakin harrastukseni.

Pari vuotta sitten pojanpoika Joonas aloitti seitsemän -vuotiaana
moottoripyöräharrastuksen. Perässä seurasivat isä ja pappa. Nyt ajelee crossiradalla kolme sukupolvea yhtä aikaa. Hauskaa on ja kunto nousee.

Motocrossin harrastusmahdollisuudet ovat valitettavan huonot. Tilanne on vuosien varrella huonontunut. Ratoja on vähän ja ne ovat melu- ja muiden valitusten kanssa vaikeuksissa.

Motocross ja mikroautoilu voisi pelastaa vielä enemmän nuoria pois kaduilta ja pahanteosta, jos annettaisiin maata, mihin rakentaa harrastuksiin sopivia ratoja. Todelliset melu- ja muut haitat ovat mitättömiä.

Täytyy tunnustaa, että keski-ikäisen moottoripyöräilijän ajelu on osittain nuoruuden hakua maantieltä. Mutta onko se sitten paha asia ? Kun itse teloin pari kuukautta sitten jalkani motocrossissa niin, että lenkkeilyyn on tullut pakollinen tauko, on moottoripyöräilystä tullut henkireikä arkisen aherruksen keskelle. Asianharrastajille kerrottakoon, että pyöräni on Honda 900 F Hornet, jossa on hevosvoimia, kiihtyvyyttä ja nopeutta paljon enemmän kuin kuljettajalla niihin tarvetta.

Runsas parituhatta kilometriä on tänä keväänä huvista nautittu. Moottoripyörien huiman korkea verotus ja vakuutusmaksut tekevät moottoripyöräilystä kalliin harrastuksen. Se selittää myös sen, miksi siitä on tullut pääosin keski-ikäisten harrastus.

Risto Kuisma