27.10.2002

Kirkon korkea kynnys ?

Kirkossa käy vähän väkeä. Näin voi erityisesti sanoa, jos ajattelee seurakuntien suuria jäsenmääriä. Häät, hautajaiset ja ripille pääsy ovat ne tilaisuudet, joissa tavallinen seurakuntalainen astuu kirkon kynnyksen yli.

Kynnys tavallisiin jumalanpalveluksiin on korkea. Kirkkokonsertit ja muut musiikkitilaisuudet, kuten kauneimmat joululaulut, kokoavat kansaa kirkkoihin helpommin.
Kirkon kynnys on korkea ihmisten mielissä. Kirkko, seurakunnat, yrittävät pitää kynnyksen matalalla, mutta viesti ei ole mennyt perille.

Viime vuosina olen käynyt kirkossa säännöllisesti. Liityin takaisin seurakunnan jäseneksi. Kirkko veti puoleensa.
Reilu vuosikymmen sitten selvisin vaikeasta henkilökohtaisesta kriisistä; päihderiippuvuudesta. Mitä enemmän toivuin ja sain takaisin terveen elämän sitä enemmän hengelliset asiat alkoivat askarruttaa ajatuksia. Tähän vaikutti myös se vapaaehtoistyö, jota olen tehnyt kiitokseksi omasta toipumisesta.

Hengellisten asioiden pohtimisesta ei ole pitkä matka uskontoon, kristinuskoon, kirkkoon ja seurakunnan jäseneksi. Ennen pitkää pelkkä lukeminen ja kuuntelu ei riittänyt.
Oma henkinen kynnys kirkkoon oli vuosia korkea. Niin korkea, että aivan tavalliseen jumalanpalvelukseen ilman erityistä syytä, en osallistunut.

Menen kirkkoon kokemaan rauhaa ja hiljentymistä. Musiikki puhuttelee minua jumalanpalveluksessa. Muutoin tuntuu hyvältä yksinkertaiset sanat.
Jumalanpalvelus tuntuu koukeroiselta ja monimutkaiselta ja tekee toisinaan levottoman vaikutuksen.
Saarnoilta odotan jumalan sanaa, en yhteiskunnallista sanomaa. Kun työssä puhuu ja kuuntelee politiikkaa, ei sitä kaipaa enää kirkossa. Sitä paitsi poliitikot osaavat pitää parempia poliittisia saarnoja kuin papit.

Olen ihmetellyt, miksi ehtoollisviinissä on alkoholia. Olisi luonnollista
tarjota alkoholitonta viiniä. Nyt siitä täytyy tehdä erityinen asia, jotta sitä saa. En halua erottua ja poiketa muusta kirkkokansasta, joten ehtoollinen jää väliin. Luulen, että meitä on muitakin, jotka eivät voi juoda mitään sellaista, jossa on vähääkään alkoholia. Toisaalta varmasti kaikki voisivat juoda alkoholitonta ehtoollisviiniä.

Monesti olen miettinyt, miten tärkeä on se tunnelma, joka kirkossa on. Minulla on hyvä olla valoisassa, yksinkertaisessa ja avarassa kirkossa. Siellä mieli rauhoittuu helposti.

Uskon asioista tärkein on armo. Puutteelliselle ja vajavaiselle ihmiselle, joka pyrkii täydellisyyteen, armon sanoma on vapauttava. Tärkeää on myös kristinuskon eettinen ja moraalinen sisältö, jonka varaan koko länsimainen yhteiskunta on  rakentunut. Oman yhteiskuntamme arvoja ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä niiden kristillistä perustetta.

Parhaillaan ovat menossa seurakuntavaalit. Äänestysprosentit eivät ole olleet aiemmin korkeat. Seurakuntien luottamushenkilöiden yksi tärkeä tehtävä on madaltaa sitä henkistä kynnystä mikä kansalaisten mielissä estää astumisen kirkon kynnyksen yli.

Risto Kuisma
kansanedustaja (sd )
Pornainen