22.9.2005

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtasen vastaus kirjalliseen kysymykseen tuontiautojen rekisteröinnistä

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 707/2005 vp:

Tunteeko hallitus tuontiautojen rekisteröinnissä olevan ongelman ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin menettelyn korjaamiseksi ja asian käsittelyn nopeuttamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomi noudattaa EY:n jäsenmaana ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntädirektiivejä. EY-tyyppihyväksyntä tarkoittaa, että ajoneuvo on tarkoitettu Euroopan markkinoille ja vastaa EY:n jäsenmaiden ajoneuvoille asettamia vaatimuksia sekä on lisäksi jonkin jäsenmaan hyväksyntäviranomaisen säännöllisen laadunvarmistusjärjestelmän piirissä. Pääosa kaikista EU-alueella rekisteröitävistä ajoneuvoista on EY-tyyppihyväksyttyjä, vaikka ne olisi valmistettu Yhdysvalloissa. Yhdysvalloista on saatavilla myös EY-tyyppihyväksyttyjä ajoneuvomalleja. Henkilöautojen EY-tyyppihyväksyntä koko ajoneuvolle on tullut EY:ssä voimaan 1998. EY-vaatimukset ovat lisääntyneet asteittain vuodesta 1996 lähtien, jonka jälkeen Suomi ei ole saanut enää EY:n jäsenmaana sallia EY-vaatimusten rinnalla laajamittaisesti rekisteröitäväksi yhdysvaltalaisten standardien mukaisia ajoneuvoja.

Jos jossakin jäsenmaassa halutaan rekisteröidä EU:n ulkopuolelta ajoneuvo, jota ei ole EY-tyyppihyväksytty, kaikki jäsenmaat selvittävät, täyttääkö EU:n ulkopuolelta yksittäin maahantuotu ajoneuvo EY:n tyyppihyväksyntävaatimuksia vastaavan teknisen turvallisuus- ja päästötason. Jos tyyppihyväksynnän edellytyksenä olevat turvallisuusvaatimukset täyttyvät, vaikka ajoneuvolla ei ole EY-tyyppihyväksyntää, voidaan ajoneuvo sallia poikkeusluvalla rekisteröitäväksi. Siten Yhdysvaltojen markkinoille tarkoitetusta autosta, joka on tuotu kaupallisessa tarkoituksessa Suomeen eli auto on ostettu Yhdysvaltojen markkinoilta tarkoituksena ottaa se käyttöön Suomessa, on annettava selvitykset, joilla osoitetaan auton täyttävän EU tason vaatimukset. Eri jäsenmaiden rekisteröinnissä soveltamat käytännöt poikkeavat toisistaan resurssien ja toimintakulttuurien osalta. Suomessa muun kuin EY-tyyppihyväksytyn henkilöauton rekisteröiminen edellyttää aina harkinnanvaraista poikkeuslupaa Ajoneuvohallintokeskukselta. Teknisistä vaatimuksista ja Ajoneuvohallintokeskuksen menettelyistä, poikkeusluvan edellytyksistä sekä käsittelyajoista on runsaasti tietoa mm. erillisinä oppaina ja internet-sivuilla. Poikkeuslupaa eivät edellytä kuitenkaan ns. muuttoautot, joiden rekisteröinnille on kohtuullisuussyistä jo asetuksessa suoraan myönnetty eräitä lievennyksiä, samoin kuin ulkomaisen diplomaattikunnan käytössä oleville autoille.

Jäsenmaiden välillä liikkuvat ajoneuvot voidaan vapaasti rekisteröidä toiseen jäsenmaahan, jos ne on EY-tyyppihyväksyttyjä. Tällöin todisteena teknisestä tasosta riittää ajoneuvolle EY- vaatimustenmukaisuustodistus, jonka valmistaja on antanut jokaiselle EY-tyyppihyväksytylle ajoneuvolle. Jos ajoneuvo on jonkin jäsenmaan yksittäin rekisteröimä, eikä sille ole EY-tyyppihyväksyntää ei muilla jäsenmailla ole velvollisuutta tunnustaa tällaista rekisteröintiä takeena ajoneuvon teknisestä tasosta. Tällöin jäsenmaa voi pyytää erillisiä testejä ja todistuksia ajoneuvon omistajalta, jotta voidaan todeta ajoneuvon täyttävän jäsenmaan vaatimustason. Jokainen jäsenmaa voi soveltaa yksittäisille ajoneuvoille omia vaatimuksiaan, mutta ne eivät voi olla EY-tyyppihyväksyntävaatimuksia tiukemmat. Ennen EY-tyyppihyväksyntäpakkoa jossain jäsenmaassa saattoi olla Suomea lievemmät kansalliset vaatimukset. Tällöin ajoneuvo täytti kyseisen maan vaatimustason, muttei välttämättä Suomen vaatimustasoa.

Kuten aiemmin edustaja Pertti Salovaaran /kesk kirjallisen kysymyksen vastuksessa (KK 578/2005) on todettu, muualle kuin EY-markkina-alueelle tarkoitettujen autojen laajamittaista hyväksymistä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, koska se aiheuttaisi ajoneuvojen maahantuojien välille eriarvoisuutta. Erityisesti on syytä korostaa, että eriarvoiseen asemaan joutuisivat nimenomaan yhteisövaatimukset täyttävien autojen maahantuojat niihin maahantuojiin nähden, jotka tuovat esimerkiksi amerikkalaisvalmisteisia yhteisövaatimukset täyttämättömiä autoja. Näiden poikkeusluvalla hyväksyttyjen ajoneuvojen tuotannon laadunvalvonta, tuotannon vaatimustenmukaisuus ja ajoneuvon kestoikä eivät välttämättä täytä EY-tyyppihyväksynnässä asetettuja vaatimuksia. Siten näiden ajoneuvojen lisääntyvä käyttöönotto olisi myös vastoin yhteisön sisämarkkinoiden tavoitteita ja voisi johtaa liikenteessämme käytettävien ajoneuvojen turvallisuustason alenemiseen.

Poikkeuslupamenettelyä ei ole tarkoitettu tyyppihyväksynnän rinnalle vaihtoehtoiseksi hyväksyntämenettelyksi, vaan ainoastaan yksittäisiin erityistapauksiin sovellettaviksi. Liikenneturvallisuussyistä ei myöskään ole perusteltua lieventää ajoneuvojen turvallisuusvaatimuksia eikä vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyjä poikkeuslupakäytäntöjä laajentamalla tai säännöksiä muuttamalla.

Helsingissä 22 päivänä syyskuuta 2005

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen