21.10.2003

Valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroosin vastaus kysymykseen keksijöiden verokohtelusta

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 371/2003 vp:

Onko hallitus tietoinen keksijöiden ongelmallisesta verotuksesta ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen keksijöiden asemaa ja täten myös keksintöjen hyödynnettävyyttä?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Keksintöjen verotus voi tuottaa käytännön verotustyössä ongelmia silloin, kun kysymys ei ole yritysten tavanomaiseen tuotekehittelyyn kuuluvasta toiminnasta. Tärkein ratkaistava kysymys on rajanveto harrastustoiminnan ja tuloa tuottavan toiminnan välillä. Tässä mielessä ongelmat ovat samantapaisia kuin kuvataiteilijoiden verotuksessa: kustannuksia syntyy, vaikka tuloja toiminnasta ei ole, eikä niitä välttämättä ole näköpiirissäkään. Näissä tilanteissa verottaja saattaa päätyä siihen, että kysymyksessä on harrastustoiminta, jonka menot eivät ole lainkaan vähennyskelpoisia. Ennen kuin keksinnöstä johtuvat menot voidaan ilman tuloja hyväksyä vähennyskelpoisiksi, tarvitaan riittävää näyttöä siitä, että kysymys on  tulonhankkimistoiminnasta. Esimerkiksi patenttien saaminen ja järjestäytyminen voi käydä tällaisesta näytöstä.

Tavallisimmin keksijäntyötä harjoitetaan yritystoiminnan muodossa, jolloin ongelmia menojen vähennyskelpoisuuden suhteen ei juurikaan esiinny, sillä kulut tulevat vähennetyiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan menoina. Yksittäisen tuotteen keksijä jää usein yksilöimättä, eikä keksinnöistä makseta erikseen palkkiota. Keksintö mahdollisine patentteineen kuuluu yleensä työnantajalle.

Keksinnöistä saatua tuloa verotetaan henkilöverotuksessa ansiotulona, jos kysymys on keksijän omaan toimintaan liittyvistä korvauksista. Tämä on johdonmukaista, sillä keksijäntyö on luonteeltaan ansiotuloa tuottavaa toimintaa, ei sijoitetulle omaisuudelle kertynyttä tuottoa. Tuloverotuksessa pääomatuloksi katsotaan omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Tässä suhteessa muutoksia ei ole vireillä.

Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 2003
Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos