23.9.2002

Peruspalveluministeri Eva Biaudet'n vastaus kirjalliseen kysymykseen kunnan järjestämään kotipalveluun kuuluvasta ateriapalvelusta

KK 700/2002 vp - Risto Kuisma /sd
KIRJALLINEN KYSYMYS 700/2002 vp
Kunnan järjestämään kotipalveluun kuuluva ateriapalvelu

(Kysymys)

Eduskunnan puhemiehelle

Kunnat ovat siirtäneet kotipalveluun kuuluvia vanhusten ja muiden erityisryhmien palveluita yhä laajemmassa määrin ulkopuolisten palvelujentuottajien hoidettaviksi.
Esimerkiksi Sipoon kunnassa on kotipalveluun kuuluva ateriapalvelu siirretty helsinkiläisen osakeyhtiön hoidettavaksi. Osa ateriapalvelujen käyttäjistä on ollut tyytymättömiä ruoan ja ateriapalvelujen laatuun. Huolimatta tyytymättömyydestä heidän on käytettävä ateriapalveluja, koska heillä ei ole vaihtoehtoisia ratkaisuja  ateriatarpeilleen. Ainakin osa palveluun tyytymättömistä ateriapalvelujen käyttäjistä on tehnyt asiasta valituksia eri tahoille, muun muassa kunnan viranomaisille. Yhteydenotot eivät ole kuitenkaan johtaneet tyydyttäviin ratkaisuihin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen kuntien kotipalveluiden yksityistämiseen liittyvistä mahdollisista laatu- ja muista ongelmista ja aikooko hallitus selvittää asiaa sekä puuttua mahdollisiin epäkohtiin?

Helsingissä 4 päivänä syyskuuta 2002

Risto Kuisma /sd

(Vastaus)

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 700/2002 vp:

Onko hallitus tietoinen kuntien kotipalveluiden yksityistämiseen liittyvistä mahdollisista laatu- ja muista ongelmista ja aikooko hallitus selvittää asiaa sekä puuttua mahdollisiin epäkohtiin?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992 ) mukaisesti kunta voi järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja hoitamalla toiminnan itse, sopimalla yhdessä muun kunnan taikka muiden kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä tai hankkimalla palveluja toiselta kunnalta tai kuntayhtymältä, valtiolta tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelun tuottajalta. Sosiaalihuoltolaki kuten muutkin sosiaali- ja terveyssektorin lait ovat pääosin puitelakeja, jotka jättävät kunnille mahdollisuuden arvioida palvelutarpeet ja palvelujen järjestämistavat kuntien voimavarojen ja paikallisten olosuhteiden pohjalta. Hakiessaan palveluja yksityiseltä palvelun tuottajalta kunnan on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Yksityisten  sosiaalipalvelujen tuottajien valvontaa koskevan lain (603/1996 ) mukaisesti yrittäjän on saatava lääninhallituksen lupa ympärivuorokautiselle toiminnalleen. Muusta kuin ympärivuorokautisesta toiminnasta yrittäjän on tehtävä ilmoitus kunnalle.

Sipoon tapauksessa ei ole kysymys palvelun yksityistämisestä, vaan ateriapalvelun järjestämisestä ostopalveluna. Ostopalvelujen osuus on viime vuosina kasvanut etenkin kotipalvelun tukipalveluiden, kuten ateriapalveluiden ja siivousavun järjestämisessä, koska kunnat ovat keskittäneet koti- ja tukipalveluja eniten apua tarvitseville henkilöille.

Mahdollisimman selkeiden laatukriteerien asettaminen ostopalveluille on palveluja ostavien kuntien etu. Laatukriteereiden asettamisessa ja palvelujen laadun valvonnassa on vielä kehittämisen tarvetta. Myös palveluasuminen järjestetään usein ostopalveluna. Ostopalvelut merkitsevät osaltaan myös mahdollisuuksia suurempaan palveluvalikoimaan, joustavuuteen ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiseen, johon pelkästään yhden tuottajan palveluilla ei  välttämättä aina voida päästä parhaalla mahdollisella tavalla.
Täysin yksityisesti tuotettavia palveluja käyttävien ikäihmisten määrä on kasvanut paikkakunnilla, joissa yksityisiä palveluja on tarjolla. Tämä johtuu paitsi kuntien tiukemmasta tarveharkinnasta myös eläkeläisten tulotason paranemisesta, joka mahdollistaa osalle eläkeläisistä yksityisten palvelujen käytön. Myös asenteet avun hankkimiseen ovat muuttumassa.

Yksityisen ja julkisen palvelun laatueroja ei ole selvitetty kovin paljon. Stakesin 1999 tekemässä tutkimuksessa selvitettiin mm. vanhusten ja heidän omaistensa tyytyväisyyttä elämään yksityisissä että julkisissa palvelutaloissa ja havaittiin, että asiakkaiden tyytyväisyydessä ei ollut suuria eroja.

Yksityisistä ateria- ja siivouspalveluista ei ole tullut ministeriön tietoon kielteistä palautetta sen enempää kuin kunnan järjestämistä sosiaalipalveluista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman mukainen Ikäihmisten palveluja koskeva laatusuositus hyväksyttiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä vuonna 2001. Laatusuositus antaa kunnille mahdollisuuden hyvän ikääntyneiden hoidon ja palvelun järjestämiseen. Kuntien odotetaan laativan vanhuspoliittinen strategia ja palvelurakenteen kehittämisohjelma, joka sisältää myös määrällisiä tavoitteita esim. kotipalveluille. Ministeriö seuraa, miten tämä ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon alueilta annettavat laatusuositukset toteutuvat kunnissa ja arvioi, tarvitaanko mm. laadun turvaamiseksi lisätoimenpiteitä.
Määrällisesti kasvavien hoitotarpeiden ohella vanhusväestön lisääntyvä vauraus luo myös uutta palvelukysyntää sekä julkiseen että yksityiseen tuotantoon.

Tulevaisuuden palvelutarpeista selviytyminen edellyttää erilaisia palvelun tuotantotapoja sekä hyvää yhteistoimintaa ja työnjakoa eri palveluntuottajien kesken. Asiakaskeskeisyyttä voidaan vahvistaa lisäämällä omatoimisuuteen ja valinnanmahdollisuuteen perustuvia palveluja. Pääosin julkisin verovaroin toteutettuja julkisia palveluja ja omaishoitoa täydentävät yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamat palvelut. Ministeriö on juuri selvittänyt, miten palveluseteli voitaisiin ottaa käyttöön kotipalveluissa. Selvityshenkilöt ovat laatineet ehdotuksen toimintamallista, joka olisi sekä asiakkaan että kuntien kannalta toimiva ja luotettava. Lähtökohtana on, että asiakkaalla olisi aito valinnanmahdollisuus.

Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 2002

Peruspalveluministeri Eva Biaudet